tiistai 4. elokuuta 2015

Onko vielä villihevosia?

Hei taas pitkästä aikaa! Mulla on ollu vaikka mitä kesälomalla ja se näkyy postaustahdissa. Oltiin tässä pari viikkoa takaperin lapissa meidän kesäpaikalla. Siellä vietettiin miltei kaksi viikkoa. Hevosia oli mukana Hewy, Sky(jonka sain yp Eveltä), Max, Jace ja Della. 
Lähdimme aikaisin juhannusaamuna mummolastamme kohti Oulua, missä vietimme yön. Katseltiin kokkoa ja käytiin Hewyn kanssa rannalla. Poni näytti viihtyvän vedessä oikein hyvin pienen suostuttelun jälkeen. 


Seuraavana päivänä lähdettiinkin jo kohti kesäpaikkaa. Pystytin heti pihalle estetolpat ja hypin Maxilla hetken. Kauaa en ehtinyt ratsastaa kun poni huomasi pusikossa jotain. Mentiin lähemmäs ja siellähän oli oikea villihevonen! Laumasta eksynyt nuori ori. Kävin äkkiä sisällä hakemassa lasson toivoen, että palattuani hevonen olisi vielä siellä.

Onnekseni hevonen ei ollut huomannut minua, joten hiivin sen taakse pusikosta ja lassosin. Lassoaminen ei sujunut niin hyvin kun olin luullut, mutta hetken tappelemisen päätteeksi ori oli lasson päässä. Taluttaminenkaan ei sujunut ihan helposti, se potki, lähti täyttä laukkaa pakoon ja kiljui. Tappelimme siinä kunnes kummatkin osapuolet väsyivät ja ori luovutti. Vein sen tarhailemaan itsekseen, mutta pian se teki jo tuttavuutta vieressä tarhailevan Hewyn kanssa. Ja niinhän siinä kävi että hevoset ystävystyivät. Hewystä oli myös suurta apua orin myöhemmässä koulutuksessa.



Päivät kuluivat ja teimme kaikenlaista. Jace ja Hewy kävivät Ruotsissa, shoppailin vaikka mitä ihanaa, harjoittelin pooloa ja tietysti villihevosen koulutus edistyi. Ori sai nimekseen Wild Wind, tutummin Waldi. Kaikki sen kanssa vaati useita toistoja, mutta loppujen lopuksi Waldi oppi nopeasti. Kun se oli ollut meillä muutaman päivän, oli aika siistiä sen takkutukkaa hieman. Selvitin takut ja leikkasin harjan tasaiseksi ratsuharjaksi. Lisäksi kiinnitin siihen muutaman sulan muistuttamaan hepan villistä alkuperästä.




Tukka ennen
Ja jälkeen!

Vaikkei sitä kuvan valoisuudesta ehkä uskoisi, tää oli keskiyön ratsastus Dellalla yöpuvussa!
Noin viikon päästä koulutus oli tullut siihen vaiheeseen että saatoin nousta selkään. Waldi ei pitänyt ajatuksesta yhtä paljon kuin minä ja tulinkin vauhdilla alas yhteensä seitsemän kertaa ennen kuin sain sen rauhoittumaan. Ori ei pitänyt kuolaimista kovinkaan paljon, joten tein sille kuolaimettomat hackamoret. Huomasin myös pian että se toimi paljon paremmin löysällä ohjastuntumalla, kaikista parhaiten ilman varusteita. (tällöin tosin vauhti kiihtyi vähän liikaa) Muutaman päivän päästä Waldi olikin jo oikein mukava ratsastaa, jollei vahvaa pakoreaktiota aina ääniä kuullessa lasketa. Kyllähän siitä yhä huomaa villin taustan, mutta on se jo aivan eri hevonen kuin sen löytäessäni.


4 kommenttia:

  1. Hihih samankaltainen otsikko kuin Anu ja Vihru blogissa x) Ja hyvä postaus oli ^^

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus! Mun hepan nimi on muuten Wild Wind XD

    VastaaPoista
  3. Hackamore ei ole kuolaimeton, vaan erittäin vahva kuolain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä ihan kuolaimettomat suitset :) https://www.google.fi/search?q=hackamore&espv=2&biw=1920&bih=974&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwi1jLfivMHPAhUEESwKHVBJCNEQ_AUIBigB#imgrc=tZXum_45-6lfnM%3A

      Poista

Kiitos kommentoinnista jo näin etukäteen :)